Myrkytystapauksissa hätä on suuri, mutta apu on vain soiton päässä. Myrkytystietokeskus arvioi hoidon tarpeen ja antaa ensiapuohjeet.
Lapsi nakerteli tulitikuista päät – mitä teen? Onko jouluruusu myrkyllinen? Otin vahingossa kulauksen tärpättiä, lähdenkö lääkäriin?
Jos jotain myrkyllistä on nautittu, hengitetty, joutunut silmään tai iholle, Myrkytystietokeskus on aina valmiina vastaamaan kysymyksiin.
– Sekin riittää, että epäilee jotain sattuneen. Lapsi on voinut päästä lääkepurkille, tai käsille kaatuu pesuainetta, jonka vaarallisuudesta ei ole varma. Meille voi aina soittaa – me sitten arvioimme, mitä pitää tehdä, Myrkytystietokeskuksen farmaseutti Suvi Pajarre-Sorsa korostaa.
Parasta Pajarre-Sorsan mukaan työssä on ihmisten auttaminen.
– Voimme neuvoa, kuinka toimia asian hoitamiseksi. Kaikkein ihaninta on kertoa, että tässä ei ole mitään hätää – ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Puhelimesta välittyvä helpotus on todella palkitsevaa.
Ammattilaisille ja Matti Meikäläisille
Myrkytystietokeskuksen maksuttomaan numeroon voivat soittaa yhtä lailla terveydenhuollon ammattilaiset kuin kuluttajat. Matti Meikäläisten osuus puheluista on noin 80, ammattilaisten noin 20 prosenttia.
Ammattilaiset kysyvät keskuksesta hoito-ohjeita sekä aineiden myrkyllisyyteen liittyviä asioita: kuinka vaarallinen potilaan ottama annos on tai mitä monen eri lääkkeen sekamyrkytyksessä pitää erityisesti ottaa huomioon.
Tavallisille kaduntallaajille keskus pystyy ehkä yllättävänkin usein sanomaan, että kotihoidolla pärjää mainiosti.
Kun kaikki soitot lasketaan mukaan, noin 80 prosentille voidaan sanoa, ettei mahdollisten omien toimien lisäksi tarvita muuta hoitoa, Pajarre-Sorsa sanoo.
Neuvoja ensihoitoon
Puhelimeen vastaava farmaseutti selvittää, mitä on tapahtunut, milloin ja kenelle ja onko potilaalla jo oireita. Kartoituksen perusteella hän osaa neuvoa, minkälaista ensihoitoa tarvitaan.
Jos myrkkyä on nielty, ensiapuna on usein lääkehiili. Aikuisen kerta-annos on 50 grammaa, eli pullollinen hiilirakeita juodaan sekoitettuna veteen. Tabletteja voidaan käyttää, jos rakeita ei ole saatavilla. Lasten annos on gramma kiloa kohden. Heille hiili kannattaa sekoittaa jonkin puolikiinteän ruoan joukkoon.
Kaikissa tilanteissa hiili ei kuitenkaan auta – se ei esimerkiksi ime petrolituotteita, alkoholia, rautaa tai litiumia. Syövyttävien aineiden tapauksissa siitä on jopa haittaa.
– Aina neuvomme, että potilasta ei saa oksettaa. Ihmisille tulee ensimmäisenä mieleen, että vatsa pitää tyhjentää, mutta siitä voi saada aikaiseksi vahinkoa, jos ainetta vaikkapa menee oksennettaessa keuhkoihin, Pajarre-Sorsa muistuttaa.
Terveydenhuollon ammattilaiset saavat keskuksen farmaseuteilta tietoa ja suosituksia siitä, miten myrkytystä yleensä hoidetaan. Ammattilaisille kerrotaan myös mahdollisista myrkytyksen vasta-aineista eli antidooteista, joiden saatavuutta parantaa uusi antidoottirekisteri ja keskusvarastointi.
Tietoa hoitopäätösten pohjaksi
Hankalimmissa neuvontatilanteissa ei tiedetä, mistä aineesta on kyse. Silloin on tietenkin vaikeaa antaa apua.
– Tosin nykyisin potilasta pystytään hoitamaan aika hyvin, vaikkei tietoa myrkystä olisi. Peruselintoimintojen ylläpito onnistuu yleensä kyllä. Jatkohoitoa tietenkin helpottaa, jos tiedetään myrkytyksen aiheuttaja. Hoidetaan potilasta, ei myrkkyä.
Vaikeita ovat myös sekamyrkytykset. Kun aineita on otettu yhdessä, mikä on niiden yhteisvaikutus? Onko lääkkeiden seassa muita kemikaaleja?
– Me voimme vain antaa tietoa, ohjeita ja neuvoja. Voimme toki konsultoida keskuksen omia lääkäreitä ja HYKS Akuutissa tehdään yhteistyötä, mutta hoitava lääkäri lopulta päättää, miten potilasta hoidetaan.
Keskukseen tulee myös puheluita aineista, joista ei vielä ole olemassa hoito-ohjeita sisältävää tietokorttia.
– Yleensä aineryhmittäin voidaan tehdä karkea arvio, mutta tarkempaa tietoa lähdetään hakemaan silloin eri lähteistä saman tien. Meidän asiantuntemustamme on arvioida löydettyjä tietoja ja niiden lähdettä – kaikkiin ei voi luottaa sellaisenaan, Pajarre-Sorsa kertoo.
Vain myrkytysten asiantuntijoita
Ihan kaikkiin kysymyksiin Myrkytystietokeskuksesta ei kuitenkaan saa vastausta.Ruokamyrkytykset ovat mikrobien aiheuttamia sairauksia, eivätkä varsinaisia myrkytyksiä, joten niissä pitää kääntyä lääkärin puoleen. Keskus ei myöskään ota kantaa muiden sairauksien hoitoon tai anna yleistä terveysneuvontaa. Eläinten myrkytystapauksissa oikea osoite on eläinlääkäri.
Ihmisiä usein kiinnostava eri lääkkeiden tai lääkkeiden ja alkoholin yhteisvaikutus ei myöskään kuulu Myrkytystietokeskukselle. Lääkeneuvontaa antavat apteekit.
– Meille kyllä soitetaan näistäkin asioista, ja on tylsää pompottaa soittajia eri paikkoihin, mutta haluamme ohjata hänet asiantuntijalle, joka oikeasti osaa auttaa.
Raskautta suunnitteleville tai jo odottaville on erikseen vielä oma neuvontapalvelu, joka antaa tietoa hedelmällisyyteen, raskauteen ja sikiön kehitykseen haitallisesti vaikuttavista lääkkeistä ja muistaulkoisista tekijöistä. Tämä Teratologinen tietopalvelu neuvoo myös imetyksen aikaista lääkitystä koskevissa kysymyksissä.
Tietoa eri kanavista
Vanhemmille sukupolville on tuttu Eau de Cologne -merkin mukainen Myrkytystietokeskuksen 4711-puhelinnumero, joka kuitenkin yhdistää HUSin keskukseen. Vaikka keskuksen puhelinpalvelu olisi tuttu, välttämättä sitä ei tiedetä, että numerosta neuvotaan valtakunnallisesti.
– Nykyisin soitetaan ulkomailtakin, kun numero on valmiina matkapuhelimessa, Pajarre-Sorsa kertoo.
Tietoa saa myös Myrkytystietokeskuksen somekanavista ja kotisivulta. Uusimpana viestintävälineenä käyttöön otettu chat löytyy kotisivulta sekä erikoissairaanhoidon Terveyskylä-verkkopalvelusta.
Kotisivuilla ja Terveyskylässä on lisäksitietoa eri aineiden myrkyllisyydestä, ohjeet lääkehiilen antamiseen sekä vinkkejä oikean asiantuntijan löytämiseen. Chatissä sen sijaan vastataan vain yleisiin kysymyksiin, kuten onko esimerkiksi limoviikuna myrkyllinen ja voiko sellaisen viedä muistisairaalle.
Jatkuvaa osaamisen ylläpitoa
Myrkytystietokeskuksessa työskentelee parikymmentä ihmistä, joista ympärivuorokautista puhelinpalvelua pyörittää 11 farmaseuttia. Tiimissä on myös lääkäreitä ja proviisori sekä tuplatutkintojen ansiosta muun muassa kemisti, toksikologi ja sairaanhoitaja.
Uudet työntekijät pääsevät vastaamaan puheluihin kolmen viikon perehdytyksen jälkeen. Se on kuitenkin vain alkusoittoa – vasta noin kahden vuoden ja jatkuvan opiskelun jälkeen tekijä on ”valmis”.
Noin 60 prosenttia farmaseuttien työajasta menee puhelinpalvelussa, loput 40 prosenttia käytetään taustatyön tekemiseen.
Keskuksen käytössä olevaa tietokantaa ylläpidetään ja laajennetaan omin voimin hakemalla tietoja alan kirjallisuudesta, uusista artikkeleista, tietokirjoista ja erilaisista tietokannoista.
– Oikeasti perehtyminen ei lopu koskaan. Olen itse ollut täällä 20 vuotta, ja aina löytyy uutta, aina vain pitää opiskella lisää, Suvi Pajarre-Sorsa toteaa.
Antidoottitiedot yhdestä paikasta, keskusvarasto apuna
Terveysporttiin on rakennettu ammattilaisten käyttöön kansallinen antidoottirekisteri. Myrkytystietokeskus ylläpitää tietokannan myrkytyslääkeluetteloa ja suosituksia varastoitavista minimimääristä sekä koordinoi rekisterin toimintaa valtakunnallisesti.
Vuodesta 2001 Myrkytystietokeskus on koonnut tiedot sairaala-apteekkien antidoottivarastoista yhteen kerran vuodessa. Nyt antidoottien käyttäjät päivittävät omien myrkytyslääkkeidensä varasto- ja saatavuustiedot tietokantaan itse. Jos antidootti loppuu omasta varastosta, rekisteristä näkee heti, mistä sitä on nopeimmin saatavilla.
Saatavuuden parantamisen lisäksi rekisterihankkeen tavoitteena on vähentää myrkytyslääkkeiden hävikkiä ja siten säästää sairaanhoitopiirien ja koko yhteiskunnan rahoja. Osana hanketta Tamrossa on ollut vuoden alusta antidoottien keskusvarasto, jonka ansiosta sairaaloissa säilytettävien antidoottien määrää voidaan vähentää.
Hätätilanteessa sairaalat ottavat yhteyttä Myrkytystietokeskukseen, joka käynnistää tarvittaessa myrkytyslääkkeen hätätoimitusprosessin keskusvarastosta. Soitto Tamron päivystysrinkiin ja antidootti on matkalla muutaman tunnin kuluessa.
Artikkeli on julkaistu Tampuriini 1/2019 lehdessä