Lääkeala on erittäin mielenkiintoinen, ja se on tempaissut minut täysin mukaansa – aina siitä hetkestä lähtien, kun 30 vuotta sitten avasin perhoset vatsassa ensimmäisen kerran Tamron ovet Helsingin Konalassa. Olin 16-vuotias ja lopettanut juuri peruskoulun. Aloitin työt postituksen lähettinä heti ensimmäisenä arkipäivänä koulun päätyttyä.
Näin jälkikäteen tuntuu, että vuosikymmenet ovat menneet hujauksessa. Olen päässyt tekemään Tamrossa monenlaista. Innostavinta on ollut jatkuva uuden oppiminen.
Työ on vaihtelevaa, eikä kahta samanlaista päivää ole. Lääkeala on tiukasti säädeltyä, mutta kaiken aikaa muuttuvat säädökset ja eteen tulevien haasteiden ratkominen sopivat luonteelleni. En haluaisikaan jämähtää tekemään yhtä ja samaa.
Työskentelen nykyisin Tamrotalossa Vantaalla lääketehtaan ja pakkaamon tuotantovastaavana. Tärkeintä lääkkeiden käsittelyssä ja jakelussa ovat turvallisuus ja laatu. Korkea ja viimeisen päälle standardoitu laatuajattelu onkin asia, josta olen tamrolaisena erityisen ylpeä.
Työni vaatii ongelmanratkaisukykyä, tarkkuutta ja täsmällisyyttä, mutta tärkeää on myös ymmärtää alan arvoja ja eettisiä periaatteita. Olen kiitollinen työnantajalleni, joka on luottanut minuun ja antanut vastuuta – siihen olen myös kasvanut tehtävieni myötä.
Äidin vinkki toi Tamroon
En olisi uskonut kesällä 1990 olevani vielä 46-vuotiaana Tamrossa. Minulla oli yläasteen jälkeen hakusessa, minne haluaisin opiskelemaan. Äitini oli Tamrossa töissä ja vinkkasi, että postituksessa on paikka avoinna ja että minun kannattaisi hakea sitä ja välivuoden aikana päättää jatkosuunnitelmistani.
Se oli ihana kesä – kaikki oli uutta ja jännittävää. Työni oli lähinnä postin lajittelua ja jakamista. Varastossa oli putkiposti ja käytössä kellokortit. Telefax-huoneesta faksasin aamuisin johdolle edellisen päivän myyntitiedot.
Tamron toimitilat olivat silloin Konalassa, ja ehdin olla siellä vuoden, kunnes vuonna 1991 uusi, upea Tamrotalo avattiin Vantaan Rajatorpantielle. Moderni ja valoisa rakennus teki nuoreen tyttöön vaikutuksen. Muistan ihastelleeni, kuinka jokainen kerros oli eri värinen. Neuvotteluhuoneet oli nimetty Tamron merkkihenkilöiden mukaan. Postituksenkin tilat olivat paljon isommat ja hienommat.
Työhöni tuli mukavaa vaihtelua, kun sain ajokortin. Tuurasin hetken ulkolähettiä ja vein aamupäivisin pääkassan šekkejä Helsingin suurimpiin pankkeihin ja iltapäivisin lähiseudun pankkeihin. Olen toiminut myös puhelunvälittäjän tuuraajana, tehnyt talousosastolla laskujen esikirjausta sekä vastannut konttoritarvikevaraston tilauksista ja päämieslaskutuksesta.
Jäin vuonna 1999 äitiyslomalle ja takaisin palatessani Tamrossa oli käynnissä laajempi organisaatiouudistus. Toiminta oli kasvanut, ja minulta kysyttiin, haluaisinko siirtyä töihin varaston puolelle. Aika oli sopiva muutokselle, enkä epäröinyt hetkeäkään tarttua uusiin haasteisiin.
Toimin lääkenäytteiden yhteyshenkilönä, eli tein yhteistyötä lääkeyritysten edustajien kanssa, hoidin lääkenäytejakeluita ja kliinisiä tutkimuslääkepalveluita. Tamron lääkejakelussa oli jo tuolloin valtava määrä nimikkeitä, jotka oli hallittava. Koulutus kaikkiin varaston työtehtäviin on tärkeässä roolissa. Lisäksi henkilöstön osaamista päivitetään säännöllisesti.
Arvostan sitä, että olen voinut siirtyä talon sisällä uusiin, erilaisiin tehtäviin ja minulle on tarjottu aina lisäkoulutusta, kun olen sitä tarvinnut tai toivonut.
Oppisopimuksella lääkealan ammattilaiseksi
Vaikka viihdyin työssäni, takaraivossani kalvoi se, että koulu oli jäänyt yläasteeseen. Olin alkanut kiinnostua lääkealasta oikein kunnolla ja halusin oppia lisää. Olen kiitollinen, että sain mahdollisuuden kouluttautua oppisopimuksella farmanomiksi työni ohella.
Aloitin opiskelun marraskuussa 2012. Farmanomi on lääkealan perustutkinto, ja valmistuin puolessatoista vuodessa. Tuntuu yhä hyvältä, että niin moni tamrolainen sitoutui silloin kouluttamiseeni ja toimi työpaikkaohjaajanani.
Vuonna 2014 aloitin nykyisessä työssäni. Vastaan lääketehtaan ja pakkaamon aikataulutuksista, toimin yhteyshenkilönä asiakkaillemme ja huolehdin, että työt valmistuvat ajallaan ja resurssit ovat riittävät. Pidän siitä, että minulla on samaan aikaan monta lankaa käsissäni.
Laatu on Tamrossa keskiössä, ja laatuajattelu kannustaa minua kehittämään itseäni ja toimintatapojamme. Laatu tarkoittaa muun muassa sitä, että hoidamme jokaisen työtehtävän laatustandardien ja toimintaohjeiden mukaan. Kaikki työvaiheet dokumentoidaan. Alalla on sanonta, että mitä ei ole dokumentoitu, sitä ei ole tehty. Laatuajattelua on, että kaikesta pitää jäädä jälki.
Avomies löytyi Tamron henkilöstöjuhlista
Minulla on vahva tamrolainen identiteetti. Olen aina pitänyt Tamroa laatuyrityksenä. Täällä henkilökuntaa arvostetaan, ajatellaan ja tuetaan. Minulla on ollut aina mahtavia työkavereita, eli olen viihtynyt senkin puolesta.
Mukavia muistoja ovat esimerkiksi tapahtumat, joissa henkilökunnan lapset saivat tulla mukaan tai tutustumaan Tamroon.
Olen tavannut miehenikin Tamrossa. Tapasimme henkilöstöjuhlissa 1990-luvun alkupuolella – ja yhdessä olemme edelleen. Mieheni työskentelee jo muualla, mutta ihan hauskaa on ajatella, että yhteinen taipaleemme on vain muutaman vuoden omaa Tamro-uraani lyhyempi.
Minulle vapaa-ajan henkireikiä ovat mökkeily ja intohimoinen HIFK:n jääkiekkojoukkueen kannattaminen. Rakastan vanhan suomalaisen lasin keräilyä. Mieheni tukee minua tässä, ja suunnittelemme HIFK:hon liittyvät pelireissut yleensä niin, että yhdistämme niihin paikallisissa vanhojen tavaroiden kaupoissa ja kirpputoreilla kiertelyn.
Tulevaisuus näyttää, jäänkö Tamrosta eläkkeelle. Olen miettinyt, että kun olen viihtynyt talossa jo 30 vuotta, miksi en viihtyisi vielä toista mokomaa! En näe ollenkaan mahdottomana, että tekisin elämäntyöni tamrolaisena eläkekahvitteluihin asti.
